Pohjat kuntoon

Pohjat, palautuminen ja bruttokansantuote kuntoon!

Suomailainen sisu. Suo, kuokka ja Jussi. Antti Rokka. Läpi vaikka harmaan kiven. Mikä ei tapa, niin vahvistaa. Syö rautaa ja paskantaa kettinkiä. Havuja, perkele! Saksa on paska maa.

Kansanperinteestämme ja historiastamme löytyy valtavasti sitkeyttä, rautaista tahtoa ja myös itsepäisyyttä kuvaavia tapahtumia, ikonisia lauseita ja sanontoja. Tästä kansanperinteestä olemme ylpeitä ja se on tuottanut ansiokkaasti urheilukentiltä kosolti mainetta ja kunniaa. Periksi ei anneta. Ruotsalaisille ei saa hävitä. Kun treenaa yölläkin, niin silloin ainakaan ei venäläiset harjoittele. Saadaan etumatkaa.

Urheilussa, kuin myös kuntoilussa nykyaikaiseen elämänmenoon yhdistettynä suomalainen sisu, sitkeys ja periksiantamattomuus voivat olla hyvinkin vaarallinen yhdistelmä. Tämä on tullut vastaan tekemiemme lukuisten kuntoilijoiden ja ammattiurheilijoiden kunto- ja urheilutestauksien kautta. Suurin osa niin kuntoilijoista kuin urheilijoistakin harjoittelee nykyisin aivan liian kovaa ja yksipuolisesti fyysiseen suorituskykyynsä ja kestävyyspohjaansa nähden. Monet eivät uskalla höllätä, herkistellä tai levätä. Jää jälkeen.

Hämmästyttävän iso osa aktiivikuntoilijoista ja urheilijoista treenaa liikaa ja liian kovaa

Mistä tämä johtuu? Tietenkin on helppo osoittaa sormella perinteitä, valmennusta ja tämän päivän ostamiseen kannustavaa liikunnan palvelurakennetta. Perimmäiset syyt ovat kuitenkin syvemmällä. Kaupungistumisen, autoistumisen ja digitalisaation myötä aktiivinen lapsuus ja elämäntapa näkyvät yhä harvemman yksilön taustapeilistä. Kovaa harjoittelu, siitä palautuminen, kokonaisvaltainen hyvinvointi ja kehittyminen edellyttävät hyviä pohjia; aerobista kestävyyspohjaa, mutta myös lihaksistolle ja hermostolle monipuolisia ärsykkeitä. Ennen pystyttiin vetämään kovempaa. Nykyisin ei. Moderni elämäntyylimme eivät näitä tekijöitä suurimmalle osalle synnytä. Toki poikkeuksiakin on.

Aktiivikuntoilijoiden ja urheilun puolella etenkin joukkueurheilussa harjoittelu tapahtuu pääasiassa kovalla intensiteetillä. Treeneissä kuin myös hiihtoladuilla mennään sata lasissa; ”hyvällä sykkeellä ja tempolla”.  Seuroissa ei ole totuttu pohjien ja perustaitojen luomiseen, eikä niissä ole kyetty reagoimaan elämäntapojemme myötä syntyneeseen kestävyys- ja osaamisvajeeseen. Ennen ei ollut urheiluseurojen tehtävänä huolehtia perustaitojen ja kestävyyspohjan luomisesta. Ne tehtiin itse, pihalla leikeissä ja peleissä. Urheiluseuroihin liityttiin vasta yläasteiässä. Nykypäivänä seuroilta penätään vauvaikäsille jumppia ja urheilu-urat seuroissa aloitetaan jo 3-5 -vuotiaina.

Kuntoilijoiden puolella yksilöillä ei vain ole riittävästi tietoa fysiologiasta, elimistön toiminnasta ja oikeanlaisesta harjoittelusta. Suomalaiseen perusluonteeseen kuuluen vedetään kovaa. Liian kovaa. Kun kehittymisen ja jaksamisen kannalta elintärkeät pohjat puuttuvat, johtaa yksipuolinen ja toistuva kova kuormitus ylirasitustiloihin, loukkaantumisiin ja loppuun palamisiin. Kuntoilijat vetävät hektisen elämänrytmin takia treenit tehokkaasti läpi otsasuoni pullistellen. Sitten ihmetellään, kun seinä tulee aika äkkiä vastaan ja kehittyminen loppuu. Rasvakaan ei perkele pala.

Kuntoilijoiden ja urheilijoiden testaamisen yhteydessä olemme joutuneet opettamaan monelle kestävyyspohjan luomisen merkityksen kehittymiselle ja menestykselle. “Ei jääkiekossa tarvita peruskestävyyttä”, todettiin erään huippuorganisaation pukukopista. Kyllä tarvitaan, että pystyy palautumaan, jaksaa koko kauden ja suorittaa tasaisesti korkealla tasolla. Monelle tuleekin väsy jo joulun aikoihin. Putki ei enää kulje kuorman käydessä liian suureksi ja suoritustaso heilahtelee. Pohja, jolta ponnistetaan, tuleekin olla riittävän vankka, jotta voidaan päästä korkealle, voida paremmin ja kehittyä. Fysiologinen muutos pitää saada käyntiin matalasykkeisellä pitkäkestoisella harjoittelulla. Tällöin saadaan myös elimistön rasva-aineenvaihdunta käyntiin. Työmatkapyöräily, opinahjoon tai vaikkapa treeneihin pyöräily tai kävely on yksi erinomainen tapa lisätä matalasykkeistä liikettä päivään.

Matalasykkeinen arkiliikunta on mitä parhainta kestävyyspohjan luomista (kuva: Oulun kaupunki)

 

Mikä avuksi? Lyhyesti sanottuna tarvitsemme lisää liikettä päivään ja arkeen. Olipa se sitten työmatkapyöräilyä, -kävelyä tai pihalla leikkimistä ja pelaamista. Jos omat elämäntapamme pysyvät passiivisina ja jatkamme urheilun ostamista lyhyinä tehopakkauksina, on meidän turha edes keskustella valtakuntana paremmasta urheilumenestyksestä, tuottavuuden parantumisesta tai kansanterveyden edistymisestä. Ruuvin kiristäminen ei auta, jos kierteitä ruuvissa ei enää ole jäljellä. Toistomäärien nosto, paremmat olosuhteet ja tehotreenit ja -valmennus eivät tilannetta pitkällä tähtäimellä paranna, jos pohjatyö jää tekemättä.

PS. Katso Imatran Ketterän päävalmentajan Maso Lehtosen kommentit joukkueensa uudistuneen kesätreenikauden jälkeen.

Timo Perälä työskentelee kaupunki- ja palvelurakenteiden, viisaan liikkumisen, hyvinvoinnin ja urheilutestauksen aloilla. Navico Oy:ssä hänen roolinsa on toimia projektipäällikkönä, asinatuntijana ja mentorina. Sporttest Oy:ssä Perälä toimii urheilutestauksen teknologian kehittämistehtävissä. Työtehtäviensä lisäksi Perälä toimii JS Herculeksessa Lähirähinä ja Player Accelerator -hankkeissa asiantuntijana. Uinti, vesipallo, koripallo, jalkapallo ja tennis ovat rakkaimpia urheilulajeja hänen omalta aktiiviuraltaan. Pelit jatkuvat vielä JS Herculeksen vanhojen miesten joukkueessa 5. divarissa ja tietenkin viikoittain pihapeleissä Lämsänjärvellä. Ulkona, luonnossa liikkuminen ja etenkin kaikki vesiurheilu antavat hänelle eniten kokonaisvaltaista hyvinvointia. Valmentajana Perälä on toiminut eri lajeissa 1990-luvun alkupuolelta lähtien harrastesarjoista SM-tasolle asti.

Timon normipäivä toimistolla lokakuisena aamuna (Tauvo, Siikajoki)

Comments are closed.