Pekka Tahkola

MIKÄ IHMEEN PEKKAILIJA?

Pekkailulla tarkoitetaan sitä, että lähtee ulos pyörälenkille vailla sen kummempaa ajatusta reitistä ja löytää itsensä yöpymästä Kainuun erämaasta lumi-iglusta (!) japanilaisten turistiryhmän oppaana -20 asteen pakkasessa luennoimassa revontulten sielunelämästä sakea siemaillen. Reissujani kannattaa siis seurata, niitä on tultu tehtyä Siperian takamailta Kalliovuorten jylhiin maisemiin. Minne vain pyörä vie!

PROKKIKSET

Rakkaimmat työtehtävät liittyvät yllättäen aktiivisen elämäntavan ja pyöräilyn edistämistehtäviin. Erityisen mieleenpainuvia ovat olleet projektit ja luentoreissut Venäjällä. Oli hienoa olla mukana ja nähdä Almatyevskin muuttuminen pyöräilykaupungiksi (2016) sekä yrittämässä muuttaa Astana-aivopirukaupungin (Dubai tundralla) kaupunkirakennetta pyöräilyä suosivaksi (2016).

Reissuista maailmalle on niin monta tarinaa kerrottavana. Jäätyneellä Baikal -järvellä pyöräily paukkupakkasilla oli aivan mahtava kokemus. Venäläisten minuuttiaikataulut luentoreissuilla huvittavat aina vain uudelleen. Yöunet niillä reissuilla jäävät vähiin, kun mennään aamusta yöhön paikasta toiseen.

Kotimaan projekteistani erityisen mieluisia ovat olleet maastopyöräilyyn liittyvät kehittämistehtävät. Harrastukseen piikkiin menevä Syötteen MTB-kisan järjestelyt ovat antaneet pontta myös aihealuetta koskevien projektien tekemiseen. Olen onnellisessa asemassa, että olen päässyt luomaan ja kehittämään maastoliikuntaverkostoja Kempeleessä (2017 ->), Oulussa (2018 ->) ja Pudasjärvellä (2019 ->). Näitä lisää! Maastossa ja luonnossa liikkuminen sekä samalla terveyttä ja hyvinvointia edistävien rakenteiden luominen suunnittelusta käytäntöön on mitä parasta mitä tiedän!

KEHITTYMISEN PAIKKA

Maailma on täynnä mahtavia paikkoja ja upeita ihmisiä. Mitä enemmän pääsen läheltä näihin tutustumaan, sen enemmän koen samalla oppivani ja kehittyväni myös työtehtävissä. Tykkään keräillä kaikkea vanhaa. Vanhojen pyörien ja pyöränosien metsästäminen ja niiden käyttöön saaminen on ikuinen oppimisen paikka. Aiemmin pongailin kaikki Suomen kuntamerkit teiden varsilta, mutta se alkaa olla loppuun kaluttu luu. Nyt koetan pyöräillä mahdollisimman moneen paikkaan maailmassa. Yhtenä tulevaisuuden haasteena on pyöräillä Oulusta Ruotsiin meren yli, talvella. Muutenhan jäällä pyöräily on tuttua ja helppo nakki, mutta avoimen laivaväylän ylittäminen aiheuttaa hieman pään vaivaa. Siihen tulisi löytää joku soppeli ratkaisu.