Eeva Huuhtanen

Superviherkyylä

TINKIMÄTTÄ PARHAUTEEN

Tässä on Eeva, Navicon ViherSuperKyylä. Kyllä, kuulit oikein. Kyylä asiakkaiden ja kollegojen armosta. Ja oikein SuperKyylä. Lempinimi, jonka sain E18 Hamina – Vaalimaa työmaakatselmuksella. Kertoo tinkimättömästä asenteestani ja suhtautumisestani ympäristöön, detaljikkaan ja asioiden loppuun vientiin. Sisäinen Supersankarini. Koska toinen puoli minusta on ideoita suoltava kyseenalaistaja, joka keskittyy laajakuvaan. Navicon toimitusjohtajana saan yhdistettyä molemmat puolet samaan hommaan. Mahtavaa. Toki se onnistuu perinteisessä maisema- ja ympäristösuunnittelussakin, mikä on sydäntäni lähellä. Kuten ihmisten hyvinvointi, vihreämpi kaupunkiympäristö ja elävämpi maaseutu.

PROKKIKSET

Paljon on ehtinyt tekemään ja jättämään käden jälkeä puistoihin, asuinkortteleihin ja pihoihin. Erityisellä lämmöllä muistelen Oulun (2005), Vaasan (2008) ja Porin (2018) asuntomessuihin liittyviä yleis- ja rakennussuunnitteluhankkeita, koska asuntomessu-konseptimahdollistaa idearikkaat ratkaisut ja niiden nopean toteutuksen. Myös kaikki haasteelliset suunnittelukohteet kuten kattopihat, rannikot ja tunturialueet jäävät mieleen. Kattopihoista mieleenpainuvimmat ovat niitä, joissa voin yhdistää luovaa hulluutta ja parempaa ympäristöä; As Oy Oulun Artesaanissa (2016) se näkyy selkeimmin ympäristötaideteoksena Värivirtaa. Paljon on muitakin, mutta tämä on lempikohteeni. Saariselän Tunturihotellin ympäristösuunnittelu (2008-2009), Ylläksen arkkitehtuurikilpailun maisemasuunnittelu (2010) ja Levi Spa Hotellin ympäristösuunnittelu (2016) olivat huikeita mahdollisuuksia yhdistää itselle tärkeitä asioita; luonto, tunturimaisema, ideointi, patikointi ja paremman ympäristön rakentaminen.

Oman yritykseni kautta pääsen tekemään yksityispihoja; niissä viehättää ihmisten kuuntelu ja heidän toiveidensa työstö ideasta toteutukseen. Perinteisen suunnittelun lisäksi innostuva mieleni ja yksityiskohtiin perehtyvä puoleni on vienyt minut myös kehittämään asiakirjoja, organisaatioita ja toimintoja. Niissä aina yhtä hienoa on ihmisten kohtaaminen, kuunteleminen ja ongelmien ratkaiseminen, että saa tehdä edes yhden ihmisen työn helpommaksi tai työympäristön paremmaksi.

KEHITTYMISEN PAIKKA

Minä arvostan kaikkea vanhaa, jolla on tarina ja historia, perinteitä. Harrastuksissahan tuo on tosi jees, mutta työelämässä on vaarana jäädä reliikiksi. Koen siis tärkeänä kehittymisen kohtana uudistaa omia työskentelytapojani – löytää oikean tekniikan Copic-tussieni tilalle, omanlaisen toimitusjohtajuuden – missä vain huomaan jumittavani paikoillani tai entisessä tavassa tehdä asioita. Sama pätee vapaa-ajallani. On uskallettava päästää irti siitä mikä ei enää vie eteenpäin tai tunnu hyvältä, kokeilla rohkeasti uutta. Ja samanaikaisesti minun tulisi oppia valjastamaan innostuvaa mieltäni; sen sijaan, että kymmenet ideat lähtevät liikkeelle räjähtäen kiitoradalle, lähtisi alusta asti kaksi hyvin varusteltua päätyen kohteeseen.