Navico on toiminut vuodesta 2013 lähtien ensin Oulun kaupungin pyöräilykoordinaattorina ja vuodesta 2015 lähtien koko seudun kävely- ja pyöräilykoordinaattorina. Tämän toiminnan myötä on avautunut eturivin paikka kuntien liikunnan ja liikkumisen organisoimisen problematiikkaan. Perusongelmana on, että kaikki tekevät omia, hyviä juttujaan pienillä resursseilla toisistaan tietämättä. Tämä artikkeli käsitteleekin liikunnan palvelurakenteita, rakennettua ympäristöä, liikuntapaikkoja, kolmatta sektoria, liikkumisen ohjausta, liikuntaa ja urheilua. Aikamoinen cocktail! Otahan hyvä asento. Nyt mennään syvälle!

Paradoksi: Liikkumaan liikkumatta

”Aika monena päivänä pitää lähteä vähän aikaisemmin töistä kotiin, että ehdin viedä pojan futistreeneihin. Surkeet vuorot, ku alkavat jo 16:30, mutta parempia ei saatu, vaikka kuinka ruinattiin. Sitten tyttö pitää viedä jäähallille luistelutreeneihin toiselle puolelle kaupunkia. Sieltä sitten takaisin noukkimaan poika futistreeneistä ja jäähallin kautta takaisin kotiin. Siinähän se ilta meneekin.”

Kuva 1. Lasten  kuljettaminen autolla harrastuksiin on yleistä (kuva: Hämeen sanomat)

Kuulostaako tutulta? Iso osa 30-44 -vuotiaista harrastavien lasten vanhemmista nyt nyökkäilee samaistumisen merkiksi tähän alati kasvavaan vapaa-ajan taksiyrittäjien joukkoon. Kansallinen liikennetutkimus sen vahvistaa: 30-44 -vuotiaiden ikäryhmässä harrastuksiin kuljettaminen on merkittävin vapaa-ajan matkaryhmä. Pääkaupunkiseudulla tehty tutkimus kertoo, että 69 % harrastuksiin kuljettamismatkoista tehdään yksityisautolla. Jos matka on yli kilometrin pitkä, niin auto on jo dominoivin kulkumuoto. Vanhempien mukaan vaihtoehdot ovat vähissä, jos haluaa lasten olevan mukana seurojen harrastustoiminnassa. Treenit ovat ympäri kaupunkiseutua ja lähellä kotia harrastamisen mahdollisuudet ovat vähissä.

Kuljettamista suurempi ongelma on se, miten lapset, nuoret ja miksei aikuisetkin saadaan ulos pihoille leikkimään ja pelaamaan. Nykyinen liikunnan ostaminen ja ulkoistaminen perheistä on huolestuttava suuntaus, joka nakertaa paitsi väestömme kansanterveyttä mutta myös lisää sosiaalisia ongelmia sekä kasvattaa eriarvoisuutta.

Harrastuksiin kuskaaminen on karhunpalvelus lapsille ja monelle muullekin asialle!

Luulemme tekevämme lapsille ja nuorille palveluksen, kun kuljetamme heitä harjoituksiin. Monesta näkökulmasta tarkasteltuna asia on juuri päinvastoin. Alla on esitetty muutamia näkökulmia, miten nykyisen liikunnan ja urheilun vallitsevat rakenteet nakertavat isossa kuvassa hyvinvointia ja jopa yhteiskuntataloutta.

  1. PASSIIVINEN LIIKKUMISTAPA. Ensinnäkin, harrastuksiin kuskaamisen myötä lapset ja nuoret tottuvat passiiviseen liikkumistapaan. Kun urheiluharrastus loppuu, kuten 40-50 prosentille lisenssiurheilijoista 15-19 -vuotiaina tapahtuu, suurena riskinä on moottorivoimin paikasta toiseen siirtyviä liikuntaa harrastamattomia nuoria. Tällä yhtälöllä voi olla huomattavia kauaskantoisia vaikutuksia heidän terveyteensä. Lapsena opittuja liikkumistottumuksia on hankala myöhemmin muuttaa. Pyöräily on muuten myös erinomaista PK -treeniä sopivan matalalla sykealueella. Isolta osalta nykynuorista, myös urheilijoilta, puuttuu riittävä peruskuntopohja. Tämä näkyy kapasiteetin pettämisenä huipulle pyrittäessä. Pohjat eivät ole kunnossa, kun perusliikkuminen puuttuu ja liikuntasuosituksien mukaiset liikkumisen määrät eivät toteudu.
  2. LIIKUNNALLINEN YKSIPUOLISUUS. Vaikka urheilu- ja liikuntapiireissä tiedetään tasan tarkkaan, että lasten tulisi harrastaa monipuolisesti ja erikoistua vasta myöhemmällä iällä, silti seurat vaativat sitoutumista yhä varhaisemmalla iällä ja treenimäärät ovat naurettavan isoja jo alle 10-vuotiailla. Urheilullisesta näkökulmasta etenkin suurimpien palloilulajien pelaajapolut puskevat liikunnallisesti yksipuolisia, motorisesti ja liikkuvuuden kannalta puutteellisin taidoin sekä loukkaantumisherkkyydellä varustettuja nuoria.
  3. YHTEISTÄ LAATUAIKAA. Vanhempien toimiessa illat logistisissa tehtävissä, perheen yhteinen aika jää vähiin. Autossa istuminen ja mobiililaitteiden simultaanista näpräämistä ei voi oikein laatuajaksi laskea. Etenkin pienten lasten osalta erityisen tärkeää olisi liikkua ja harrastaa yhdessä, jotta siitä tulisi yhteinen toimintamalli. Liikuntaa ja liikkumista ei tulisi ulkoistaa.
  4.  VANHEMPIEN TERVEYS & HYVINVOINTI. Katsokaapa ensi kerralla, kun viette lapset hallille treeneihin, moniko muista ”vapaa-ajan taksiyrittäjistä” lähtee itse liikkumaan. Veikkaan, että et tarvitse toisen käden sormia siihen laskutoimitukseen.
  5. KALLISTA KAIKILLE! Autolla ympäri kaupunkiseutua suhaaminen iltaisin käy myös lompakolle. Verottajan käyttämä kilometrikorvauksen hinta (0,40 €/km) on aika lailla autoilusta omistajalleen aiheutuva kustannus. Viisi tapahtumaa viikossa vaikkapa 20 km kertalaaki, tarkoittaa pelkkinä ajoskustannuksina 40 €/vko, 160 €/kk ja 1 920 €/v. Siihen päälle kun lisätään seurojen perimät kuukausimaksut (20 €/kk – 500 €/kk), niin harrastukselle alkaa tulla hintaa. Urheiluseurojen vaatimus olosuhteiden parantamisesta on tietysti perusedellytys tavoitteelliselle harjoittelulle, mutta niin on myös monipuolinen lajiharjoittelu. Monipuolinen lajiharjoittelu ja pihapelien takaisin saaminen vähentäisi myös painetta kalliiden suorituspaikkojen uusinvestoinneille. Tarvitseeko perusliikuntataitoja opetella kalleissa halleissa?
  6. YHTEISÖLLISYYS. Yhteisöllisyyden katoamisella on monia negatiivisia sosiaalisia vaikutuksia. Olemme niin kiireisiä eläessämme omissa kuplissamme, että emme enää tunne kunnolla naapureitamme. Päivät vietämme kouluissa, opiskelle tai työpaikoilla ja illat ovat puukatut täyteen suorittamista, joko harjoituskeskuksissa tai mobiililaitteita tuijottaen. Syrjäytyminen ja eriarvoisuus lisääntyvät jatkuvasti. Talkoohengen perään huhuillaan yleisesti.
  7. TASAPÄISTÄMINEN. Kukahan se useimmiten pääsee pisimmälle urheilu-urallaan? Yleensä se perheen tai pihan pienin, joka joutuu taistelemaan elintilastaan. Huippuja ei tehdä harjoituksissa, vaan niiden ulkopuolella. Pihalla. Kentillä. Pihapeleissä. Ajatellaanpa vaikka hermoston tai yleensäkin lasten ja nuorten kognitiivistä kehitystä. Missä on paremmat edellytykset kehittymiselle; ympäristössä jossa kaikki ovat samankokoisia ja taitoisia vai ympäristössä, jossa tilanteita on hankalampi hahmottaa ja arvioida? Niinpä.
  8. KIVAA! Liikkumisen ja urheilun pitäisi olla kivaa. Tässä me olemme hävinneet vapaa-ajasta kilpaileville peliteollisuuden tuotteille. Iso osa lapsista ja nuorista lopettaa urheilun, kun homma menee liian totiseksi ja ”se ei oo enää vaan kivaa”.

Ratkaisuissa on päästävä ongelman alkulähteille

Oululainen jalkapalloseura Hercules käynnisti syyskuussa 2016 hankkeen, jonka perusajatuksena on tuoda monipuolinen liikunta lähelle ihmisiä ja samalla elvyttää hiipuvaa pihapeliperinnettä. Ja pitää hauskaa! Jokaisessa suomalaisessa kunnassa on olemassa hyvä, ellei erinomainen lähiliikuntaverkosto, joka mahdollistaa monipuolisen liikkumisen ja harrastamisen lähellä omaa asuinpaikkaa. LÄHIRÄHINÄn tavoitteena on vähentää harrastuksiin kuljettamista ja saada aikuiset, lapset ja vanhukset liikkumaan yhdessä. Useat seurat ovat tulleet mukaan ja tarjonneet ikimuistoisia lajikokeiluja alueen asukkaille. Lämsänjärven asuinalueella aloitettu pilotti on saavuttanut suuren suosion ja huomattavimmat havaitut muutokset ovat olleet ennen kaikkea sosiaalisia. Alueella asuvat ihmiset tuntevat toisensa paremmin ja koko asuinalueen arvo on noussut. LÄHIRÄHINÄn toimintaan voit tutustua JS Herculeksen sivuilla tai Facebookissa. Toiminta on nyt laajentumassa 3-5 kaupunginosaan Oulussa vuoden 2017 aikana ja myös muihin kaupunkeihin.

Kuva 2. Kuvia Lähirähinän toiminnasta Lämsänjärven kaupunginosassa Oulussa.

Aina ei tarvita suuria investointeja asioiden muuttamiseksi. Ratkaisumalleja haettaessa on paneuduttava niiden alkulähteille sen sijaan että investoidaan kalliilla luoden uusia ongelmia. Kuten Lähirähinässä, innovaatio voi olla pienikin, mutta vaikutukset yhteisöön, sen jäsenten kokonaisvaltaiseen terveyteen, liikunnallisuuteen ja urheilumenestykseen voivat olla huomattavia.

Rähistäänkö?

Timo Perälä työskentelee kaupunkien prosessien kehittämisessä yrittäen tuottaa poikkihallinnollista vaikuttavuutta päätöksenteon tueksi. Perälä toimii yhdyskuntasuunnittelun, liikenteen, terveyden ja hyvinvoinnin sekä urheiluteknologian aloilla yhdistäen näiden elementtejä kestävämpien kaupunkiympäristöjen aikaan saamiseksi. Hän toimii myös Jalkapalloseura Herculeksen yhteisötoiminnan päällikkönä vastaten mm. Lähirähinän kehittämisestä ja koordinoinnista. Perälä on mukana myös urheilutestausteknologiaan erikoistuneessa yrityksessä osakkaana.