Jokainen kunta Suomessa kilpailee asukkaista ja työpaikoista pysyäkseen itsenäisenä ja elinvoimaisena. Käytpä katsomassa minkä tahansa kunnan kotisivuja, niin löydät lähes samat iskulauseet kerta toisensa jälkeen. ”Viihtyisä ja ihmisläheinen, hyvät palvelut lähellä, luonnonläheinen, hyvien liikenneyhteyksien varrella, elinvoimainen keskusta, yhteisöllisyys, ympäristöystävällinen, liikunnallinen ja terve elämäntapa” ja muut saman tyyppiset slouganit hyppäävät satunnaisen surffaajan silmille niin nettisivujen lehdiltä kuin kuntastrategioistakin. Erinomaisia ja täysin kannatettavia asioita kaikki tyynni, mutta mikä on näiden asioiden todellinen laita, kun siirrytään ylätason korulauseista kohti kunnan jokapäiväistä toimintaa?
Navico Oy on työskennellyt lukuisien kuntien kanssa etenkin rakennetun kaupunkiympäristön prosessien kehittämisen hankkeissa. Lähes poikkeuksetta suurimmat puutteet ovat prosessin yläpäässä, alkaen maapolitiikasta, maan hankinnasta ja maan käytön strategisesta suunnittelusta. Prosessin yläpään tehtävien aliresursointi, taloudellisten vaikutustarkastelujen puutu, pirstaloitunut tiedonhallinta ja usein kiireestä johtuvat puolivillaiset ratkaisut kumuloituvat ja näkyvät käyttötalouden kohonneina kustannuksina. Huomio päätöksenteossa keskittyy prosessin alapään ongelmiin ja varsinaisiin ongelman lähteisiin ei päästä käsiksi.
Lähes poikkeuksetta kunnan rakennetun ympäristön prosessia ohjaavana tekijöinä ovat luovutettavien tonttien määrä ja käyttötalouden säästöt. ”Viisikymmentä tonttia oli viime vuonna tavoitteena ja siihen päästiin”, huokaavat kunnan kaavoitusarkkitehti ja rakentamispäällikkö helpottuneina. ”Saadaan lisää veronmaksajia kuntaan”, myhäilevät kunnan päättäjät. Samalla päästiin säästötavoitteisiin! Mahtava juttu sinänsä, mutta seuraavien kysymysten pitäisi olla tonttien lukumäärää ja näennäissäästöjä merkittävämpi tekijä koko prosessin ohjaamisessa: Ovatko uudet asukkaat kunnan talouden kannalta hyviä investointeja vai aiheutuuko uusista tonteista ja niiden asukkaista pitkässä juoksussa enemmän kuluja kuin tuloja? Kestääkö kunnan käyttötalous uusinvestointeja huomioiden jo olemassa olevan rakennetun omaisuuden korjausvelka? Kannattaako rakentaa uutta, jos vanhasta ei pystytä pitämään huolta? Korjausvelan aikapommi tikittää.
Toistaiseksi yhdessäkään suomalaisessa kunnassa ei tehdä riittävällä tarkkuudella taloudellisia tarkasteluja, jossa huomioitaisiin systemaattiseseti rakennetun ympäristön tila, maankäytön, palveluverkon ja liikenteen suunnittelu käyttökustannuksineen. Uudisrakentamisessa kokonaismenoista usein vähintään kaksi kolmasosaa tai jopa 70-90 prosenttia koostuu kuntapalvelujen toiminnasta. Täydennysrakentamisella voidaan tehostaa nykyisten palvelurakenteiden käyttöä ja sitä kautta saavuttaa säästöjä. Hajarakentamisella näitä säästöjä ei saavuteta. Asukkaiden sijoittuminen eri liikkumisvyöhykkeille on myös merkittävä kunnan kustannuksiin vaikuttava tekijä. Esimerkiksi reunavyöhykkeillä asuvat autoilevat paljon ja aiheuttavat vuosittain 1 820 € enemmän yhteiskunnalle kustannuksia kuin keskustan jalankulkuvyöhykkeellä asuvat.
Minkä tekijöiden tulisi sitten ohjata rakennetun kaupunkiympäristön prosessia? Perusajatuksena tulisi olla mainoslauseissa ja strategioissa käytettyjen kauniiden tavoitteiden saaminen oikeasti prosessia ohjaaviksi tekijöiksi. Esimerkiksi ”hyvässä kunnossa” voisi toimia hyvänä lähtökohtana prosessia määräävien mittareiden määrittämisessä oheisen kuvan mukaisesti. Yhden momentin kautta tarkasteltujen näennäissäästöjen tuijottamisesta pitäisi päästä vaikuttavuuden mittaamiseen ja poikkihallinnolliseen kokonaistaloudellisuuteen. Muutos vaatii nykyisten toimintamallien muutosta, uudenlaista osaamista ja ennen kaikkea ns. tilaajaosaamiseen panostamista. Hommaa riittää jokaisessa kunnassa, mutta eiköhän kääritä hihat ja aleta töihin?
Lähteet:
- Navico Oy 2016
- Yhdyskuntarakenne ja kuntatalous, Koski 2008
- Apremodelin ohjausryhmä naulasi korjaus- ja täydennysrakentamisen teesinsä, Rakennuslehti 14/2013,
- Yhdyskuntarakenteen vyöhykkeet. Vyöhykkeiden kriteerit, alueprofiilit ja liikkumistottumukset, LVM 15/2011
- Urban Zone 2, Liikkumispreferenssit ja yhdyskuntarakenne, SYKE 2014
- Persistent spatial clusters of high body mass index in a Swiss urban population, Joost 2015
Timo Perälä työskentelee kaupunkien prosessien kehittämisessä yrittäen tuottaa poikkihallinnollista vaikuttavuutta päätöksenteon tueksi. Perälä toimii yhdyskuntasuunnittelun, liikenteen, terveyden ja hyvinvoinnin sekä urheiluteknologian aloilla yhdistäen näiden elementtejä kestävämpien kaupunkiympäristöjen aikaan saamiseksi.