Winter Cycling Congress Joensuussa (11.2.2020)
Eivät Navicon Timo ja Pekka tienneet, mitä tulivat aloittaneeksi seitsemän vuotta sitten, kun järjestivät ensimmäisen talvipyöräilyn kongressin Oulussa helmikuussa 2013. Tuon jälkeen perustettiin Winter Cycling Federation (WCF) ja tämän organisaation hallinnoima kongressi on sittemmin vieraillut Winnipegissä (CAN), Leeuwardenissa (NED), Minneapoliksessa/St.Paulissa (USA), Montrealissa (CAN), Moskovassa (RUS), Calgaryssä (CAN) ja nyt tänä vuonna Joensuussa (FIN). WCF:n nokkamiehet Timo&Pekka ovat perinteisesti siis olleet menossa tukka putkella helmikuun toisella viikolla. Niin tänäkin vuonna. Kongressi järjestettiin 5.-7.2.2020.
Tällä kertaa kongressi aloitettiin Tukholmasta, jossa hyvät ystävät ja yhteistyökumppanit Emil Törnstenin ja Lars Strömgrenin johdolla järjestivät yhden päivän ”pre-tourin”. Paikalla oli järjestävän seuran Cykelfrämjandetin lisäksi Tukholman kaupungin ja seudun edustajat kertomassa Tukholman viimeaikaisista pyöräilyn edistämistoimenpiteistä. Allekirjoittaneen silmiin edistymisaskeleet näyttivät kerrassaan upeilta. Viimeksi Tukholmassa viisi vuotta sitten käyneenä kaupunkia ei tahtonut enää entisekseen tuntea. Edellinen vierailu ajoittui kesäaikaan ja pyöräilijöitä ei tuolloin etenkään keskustan alueella näkynyt, mutta nyt helmikuun alkupäivinä porukkaa oli polkemassa kuin pipoa! Muutokseen on vaikuttanut oleellisesti kaupungin ”Billion Plan”, jonka avulla pyöräilyinfra on saatu aivan eri tasolle entiseen verrattuna. 100 M€:n (miljardi ruotsin kruunua) investointibudjetilla pyritään tekemään huippuinfraa ja puolivillaisia ratkaisuja ei enää päästetä läpi sormien. Tämä tuli todennettua konkreettisesti päivän päätteeksi tehdyllä maastoretkellä. Myös vanhan kaupungin lävistävät pyöräväylät oli toteutettu vanhaa historiallista kaupunkiympäristöä kunnioittaen erittäin tyylikkäästi.
Ruotsalaiset ystävät hyvästeltyämme suuntasimme laivaterminaarin huudeille ja vierailimme ennen lautalle hyppäämistä Tukholman kuvataiteen museossa. Suomalais-kanadalaisryhmäämme liittyi tuossa vaiheessa mukaan Utrechtin oma Herbert Tiemens, joka on yksi vakiokasvoista talvipyöräilykongresseissa. Lautalla tankkasimme hyvin puffetissa. Aamulla rantauduimme Turun satamaan, josta juna kiidätti porukan Helsingin keskustaan. Montaa askelta ei seuraavaan ohjelmapaikkaan tarvinnut ottaa. Suomen pyöräilykuntien verkoston Matti Hirvonen otti vieraita vastaan Oodin aulassa. Päivän ohjelman polkaisi käyntiin Helsingin kaupungin pyöräilykoordinaattori Oskari Kaupinmäki, joka kestitsi noin 40 hengen ryhmää kongressin koko toisen ”pre tour” -päivän ajan. Luentojen jälkeen laitettiin murua rinnan alle Kiasman ravintolassa ja otettiin pihalta pikajalat alle. Pyöräilykierros sisälsi niin vähän vanhempaa kuin uudempaakin pääkaupungin pyöräilyinfraa. Retkellä vierailtiin myös hulppeassa uudehkossa pyörien liityntäpysäköintipaikassa Kalasataman metroasemalla. Joku vääräleuka keksi ristiä sen Helsingin pyöräilyn parhaaksi varjelluksi salaisuudeksi, sillä käyttäjät eivät vielä olleet paikkaa löytäneet. Pyöräilyretken päätteeksi pyörät palautettiin Kiasman eteen ja sitten oltiinkin jo valmiit karistamaan pääkaupungin pölyt jaloistamme. Iso kiitos Helsingin Pre Tourin järjestäjille! Konffa lähti hienosti käyntiin Suomen kamaralla tuon päivän myötä. Konferenssijunassa Joensuuhun rattoisa tunnelma vain kohosi, kun maisema alkoi vaihtumaan vähitellen koko ajan vain valkoisemmaksi Joensuun lähestyessä.
Perillä Joensuussa odottikin mukavan rapsakka keli, noin -15 astetta ja valkoiseen peitteeseen verhoiltu kaupunki. Pekka tästä innostuneena otti jo ensimmäisen lumipesun heti junalaiturin liepeillä vietettyään useamman viikon lumettomassa etelässä. Malttamattomimmat (=Pekka) lähtivät heti pyöräilemään ympäri kaupunkia, kun osa vetäytyi yöpuulle keräämään voimia ensimmäistä varsinaista kongressipäivää varten. Kahdeksannen talvipyöräilyn kongressin avaus järjestettiin poikkeuksellisesti ulkona Joensuun Normaalikoulun pihalla. Joensuun kaupungin Markku Pyykkösen ja Timon lyhyen tervetuliaissanojen jälkeen Miikka Mäkelä otti pihamaan haltuun. Ensin koulun lapset saivat osallistua MotoriikkaMiikan työpajaan, jossa lunta ja talvea hyödynnettiin mukavalla tavalla pyöräily- ja motoristen taitojen kehittämisessä. Lasten jälkeen kongressivieraat pääsivät myös osallistumaan ja veri saatiin näin taas kiertämään lumen pöllytessä. Samalla kisailtiin koulun pihamaalla myös Slow Bike -kilpailussa, jossa tietenkin totuttuun tapaan voiton vei Pekka ylivoimaisesti. Navicon sisäisessä lumivuorenvalloituksessa Timo taisi saada niskalenkin, mutta Pekka onnistui haavoittamaan Timon talvitakin vetskaria siinä määrin, että Timo kulki loppuviikon ”takki auki”. Sitä se muutama juttu Guardianissa, Expressenissä, Ylellä tai Karjalaisessa teettää…. 😊
Joensuun kongressin teemana oli ”vähemmän puhetta, enemmän tekoja” ja tähän tematiikkaan kongressin avaus ulkona lasten keskuudessa sopi kuin nenä päähän. Ulkomaalaiset vieraat haukkoivat henkeään lasten pyörien määrän nähdessään ja häiriköivätkin paikallisia lapsia pitkin viikkoa kännykkäkameroillaan. Posket punaisina Normaalikoulun pihamaalta siirryttiin Joensuun Areenalle, joka tarjosi hulppeat puitteet kongressille. Osallistujia kongressissa oli karvan alle 200, mikä puitteisiin nähden oli hieman alakanttiin; mukaan olisi mahtunut vaikka toinen mokoma lisää. Tärkeää viestiä ympärivuotisesta arkiliikkumisesta, lasten ja nuorten terveydestä ja hiilineutraaliudesta olisi suonut tulevan kuulemaan isomman joukon. Mutta paikalle saapunut porukka oli kyllä sitten aivan priimaa! Turhaa pönöttämistä ei WCC:n hengen mukaisesti ollut lainkaan ja esitysten taso oli pääsääntöisesti korkea. Isona haasteena yhdessä kongressissa todettiin, että ”kyllähän me tämän tiedämme, mutta miten saamme päättäjät ja massat kuuntelemaan?”.
Framille Joensuussa nousivat ansaitusti lapset. Lasten ja nuorten pyöräilystä oli kaikkiaan kahdeksan eri esitystä tai työpajaa. Mukavaa oli huomata Liikkuvan Koulun osanotto ja aktiivisten koulupäivien yleisöltä saama huomio. Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus. Aikuiset omalla toiminnallaan turhan usein pilaavat homman. Myös Suomen pyöräilyn paradoksi aiheutti kummastusta. Mitä pohjoisemmaksi ja lumisempiin maisemiin mennään, niin sitä yleisempää ympärivuotinen pyöräily on. Etelän vetelät. Tai onhan pyöräily kunnon pakkasessa aina mukavampaa kuin loskassa ja sateessa tolskaaminen. Toki pyöräilyn arvostus ympärivuotisena kulkumuotona, hyvä suunnittelu maankäytöstä lähtien ja korkeatasoinen kunnossapito helpottavat asiaa. Joensuu ja Oulu saivat kyllä kovasti pisteitä.
Myös tärkeänä ja kiinnostavana teemana nousi esille esityksissä ja keskusteluissa ihmisten mukavuudenhaluisuus ja sen merkitys liikkumiskäyttäytymisessä. Viimeisenä seminaaripäivänä teema nousi jälleen voimakkaasti esille, kun esitykset ja paneelikeskustelut paneutuivat ilmastonmuutokseen ja hiilineutraalisuuteen. Ennen loppuseremonioita pidetystä ”ilmastomuutos ja pyöräily” -paneelikeskustelusta itselle parhaiten mieleen jäi Turun kaupungin Stella Aaltosen sanoma. Hän painotti yritysten mukaan saamista pyöräilyn edistämiseen. Alalla tulisi pohtia, miten yritykset aidosti kiinnostuvat pyöräilystä liiketoimintana perinteisen ”peukuttamisen” sijaan. Stella myös painotti aitoa kuuntelua keskusteluissa. Nyt julkinen keskustelu painottuu meuhkaamiseen ja ääripäitä kosiskelivien mielipiteiden esittämiseen oman egon tai agendan pönkittämiseksi. Arvokkaita lauseita.
Ilmastonmuutosta vastaan voi taistella jokainen omalla tavallaan. Tästä muistutti Save Pond Hockey ry:n esitys, miten pipolätkälläkin voi kantaa kortensa kekoon. Samana viikkona lauantaina järjestettiin Joensuussa ensimmäistä kertaa Joensuun Save Pond Hockey turnaus, johon myös WCC2020 osallistui suomalais-kanadalais -kokoonpanollaan. Ensimmäisen ottelun reilu voitto herätti aitoa huolta jatkopeleihin joutumisesta ja saunaillan estymisestä, mutta seuraavat Jokipoikien joukkueita vastaan käydyt mittelyt eivät paljoa selittelyn varaa jättäneet ja WCC -joukkueen voitot jäivät yhteen ja pelit loppuivat alkulohkoon. Kuvia turnauksesta on nähtävissä tästä.
Kongressi päätettiin vuoden 2021 WCC järjestäjän esittelyillä. Ensi vuonna siis mennään Belgiaan. Hasselt Limburgin alueelta on pyörämatkailuun jo pitkään panostanut kaupunki ja alue. ”Pyöräily veden läpi” ja ”pyöräily puiden latvoissa” ovat hienoja esimerkkejä ennakkoluulottomasta pyöräilymatkailun kehittämisestä, markkinoinnista ja uusien ideoiden kehittämisestä käytännössä jo 200 vuotta vanhalle keksinnölle. Limburgin alueen pyöräilyteollisuuden kiihdyttämö ”Bike Valley” on myös kokonaisuus, jonka takia kannattaa jo nyt merkata päivät 10.-13.2.2021 kalenteriin. Esimerkiksi kotikonnuiltani Oulusta kannattaa lähteä katsomaan, miten pyöräilyn hyvää imagoa on pystytty hyödyntämään elinkeinoelämän kehittämisessä. Limburgin alueella hiilikaivoksia suljettiin solkenaan 1990-luvulla ja tuolloin päätettiin keskittyä pyörämatkailun ja -teollisuuden kehittämiseen. Oulussahan sen sijaan pystytetään kovasti uutta huvipuistoa, joka tuo aivan uuden ulottuvuuden globaaliin matkailuskeneen. Toisenlaisesta mahdollisuudesta vinkkinä ilmoille heitettäköön kestävä kehitys, hiilineutraalius, ympärivuotinen aktiivinen liikkuminen, talvipyöräilyn maailman pääkaupunki, valtava osaaminen teknologian tiimoilta, talvikestävät pyörät ja välineet, pyörien akkuteknologia ja pyöräilyn kasvava globaali kysyntä. Mikähän kaupunki ottaa ensimmäisenä kopin tuollaisten ”ei enää niin hiljaisten signaalien” hyödyntämisestä? Kenellä olisi parhaimmat edellytykset….??? Vink, vink!
Kiitokset Joensuun kaupungille partnereineen. Koko kaupunki oli kuin näyteikkuna paikalliselle osaamiselle. Lukuisat Mobile Tour:ssit olivatkin paikallaan, koska harvemmin kongressia on vietetty aidoissa aktiivisissa talvikaupungeissa. Kontionlahden ja Kolin maastoihin suuntautuneet retket loivat ikimuistoisia elämyksiä osallistujille. Talviuinnin SM-kisat puitteineen myös ihastuttivat kongressivieraita. Harvemmin myöskään Joensuu on Guardianin sivuilla ollut niin hyvin esillä kuin nyt. Amerikkalaiset osallistujat jättivät jo adoptiohakemuksiaan. ”Löytyisikö täältä minulle töitä?” he kyselivät. Palkkatasolla ja viihdykkeillä emme kehäkolmosen ulkopuolella pärjää vetovoimaisuudessa, mutta monella muulla, meille niin tavan omaisella asioilla kylläkin. Kuten turvallisilla, ympäri vuoden pyöräitävillä koulureiteillä. Nämäkin kivet kannattaisi kääntää nykyistä paremmin.
Hieno viikko!
Ainiin, Navicolla on nyt uusi työntekijä. Hänen nimensä on Oskari (entiseltä nimeltään Oscar). Oskari on eläköitynyt yhdysvaltalaislähtöinen läskipyörä, joka lahjoitettiin meille eläkepäiviään viettämään Ouluun. Älä huoli Tom, pidämme Oskarista hyvää huolta!