Hallituksen tilaama selvitys pyöräilyn mahdollisuuksista ja esteistä julkaistiin mediassa tänään (24.9.2021). Silmäilin raportin läpi ja ilokseni huomasin, että siinä esitetään todella hyviä ja tärkeitä asioita – hyvin taustoitettuna moninaisella tutkimustiedolla. Haluaisin silti tuoda muutaman mielestäni tärkeän, raporttia täydentävän näkökulman esille tällä kirjoituksella. Lukuisien kaupunkien ja kuntien monien eri prosessien parissa työskennelleenä näen tärkeäksi muutaman alla esitetyn asian tuomista keskustelun piiriin.
Näkökulma 1: Panostusta henkilöresursseihin, rekrytointiin ja johdon tukeen
Kauniit sanat ja tavoitteet eivät yksinkertaisesti toteudu, jos kaupungin, kunnan tai ELYjen organisaatiossa ei kenellekään ole päätoimisesti aikaa paneutua ja edistää kävelyn ja pyöräilyn asioita. Kuka tekee? Kuka esittää, valmistelee ja lisää kannustimia? Kuka ratkaisee ristiriitoja ja selkiyttää tavoitteita? Kuka muuttaa suunnittelukäytännöt? Toki alueelliset liikennejärjestelmätyön organisoinnilla on vaikutuksensa, mutta tarvitsemme nimenomaan kävelyn ja pyöräilyn edistämisen ammattilaisia.
Hymisemällä ja asioita peukuttamalla ylätasolla mikään ei muutu ilman osaavia – ja mielellään parhaita – resursseja. Olemme nähneet, että jos viranhaltija yrittää muuttaa asioita ”otona” (=oman työn ohella) ilman ylemmän johdon vahvaa mandaattia, niin hänen ylitseen jyrätään vanhojen tottumuksien ja toimintamallien jyllätessä. Tämän vuoksi rekrytointi, palkitsemisjärjestelmä ja ylemmän johdon vankkumaton tuki yli hallintorajojen nousee ihan avainasemaan kävelyn ja pyöräilyn edistämisessä. Miten saadaan se paras asioiden edistäjä keskeiseen rooliin? Miten se paras tyyppi saadaan pidettyä, sillä byrokraattista ja vanhoillistakin laivaa on välillä raskasta kääntää? Olemme kerran jos toisenkin todistaneet hyvien, pystyvien tyyppien lähtevän muihin hommiin, kun pyöräilyn ja kävelyn edistäminen on jatkuvaa tuulimyllyjä vastaan taistelua.
Oulun seudulla meitä on tässä suhteessa siunattu. Asioita on ja on ollut edistämässä henkilöitä, jotka ovat useamman kuin kerran todenneet, että ”tämähän ei varsinaisesti minulle kuulu, mutta asia on sen verran tärkeä, että eiköhän me tähän rahaa jostain kaiveta”. Näitä tyyppejä tarvitaan lisää ja samanlaista siunausta ylemmältä johdolta toivon kaikille kaupungeille ja kunnille. Samaan hengenvetoon mainittakoon, että on vähintäänkin kummallista, ettei raportin haastatteluihin mahtunut Oulun kaupungin edustajia. Se, mitä Oulussa on tehty asioiden rullaamiseksi luulisi kiinnostavan muuallakin. Ja kyllä. Oulussa on tehty virheitä ja tarvottu välillä syvälläkin. Onneksi raportin tulosten julkistamisen yhteydessä Harri Vaarala on sentään ollut hyvin ”framilla”.
Noh, niitä joita kiinnostaa, Oulun kokemukset ja askelmerkit ”Ruususen unesta maailman talvipyöräilyn pääkaupungiksi” on esitetty ”Bikenomics 1” -kurssilla. Kurssilla esitetään myös kolme kustannustehokasta pyöräilyn edistämisen keinoa, pyöräilyn talousvaikutuksien taustoja ja laskentamalleja.
Näkökulma 2: Muutosagenttien tunnistus, omakohtaisen kokemuksen hyödyntäminen – päättäjät pyöräilemään!
Julkaistusta raportissa tuodaan hyvin esille liikkumisen viestinnän, osallistamisen ja seurannan merkitys sekä niiden mahdollisuudet yhdistettynä infrahankkeisiin. Tämän kokonaisuuden haluamme nostaa vielä erikseen esille omien kokemuksiemme mukaan äärimmäisen tärkeänä kokonaisuutena.
Pyöräilyn ja kävelyn edistämiseen liittyy paljon piintyneitä harhaluuloja sekä uskomuksia. Samoin olen huomannut tekemistämme tuhansista urheilu- ja kuntotestauksen testituloksista sen, että ihmisten käsitys omasta fyysisestä aktiivisuudesta ja sen vaikutuksesta omaan terveyteen ja hyvinvointiin on lähes poikkeuksetta väärä. Ihmiset ovat ihan kujalla! Arviomme mukaan noin 80-90 % ihmisistä (huippu-urheilijat mukaan lukien) harjoittelevat liian kovaa fyysisiin perusominaisuuksiinsa ja -kykyihinsä nähden. Eli treenataan, muttei liikuta. Tämä on aiheuttanut globaalin kestävyysvajeen, jota yritetään korvata intensiivisillä ja nopeilla treeniohjelmilla, ihmedieeteillä, personal trainereiden palkkauksella, pyllyjumpilla ja salikorteilla. Oravanpyörä on valmis. Lopputuloksena suhaamme autolla paikasta toiseen ja suoritamme liikuntaa kiireessä. Tästä seuraa loppuun palamisia, ylirasitustiloja, loukkaantumisia ja liikunnasta vieroittumista (ei sovi mulle!). Suurimmalle osalle ihmisistä globaalisti olisi hyödyllisintä ja terveellisintä yhdistää kevyt liikunta osaksi päivää, esimerkiksi kävelemällä tai pyöräilemällä työ- ja koulumatkoja sekä käyttämällä portaita. Ilman hyviä pohjia kovaa treenaaminen on turhaa. Navico Oy:llä on tulossa tähän soppeli koulutus City MasterClass -sivuille ihan lähiaikoina ”Treenataan, muttei liikuta – pahoinvointia kaikille”. Pysy kuulolla!
Olemme omakohtaisesti todenneet sen, miten omakohtaisen kokemuksen kautta ihmiset ja päättäjät ovat tehneet muutoksen omassa arjen käyttäytymisessään (lue esimerkiksi tästä Talven pyöräilijät -kampanjan vaikutuksista). Vaikutukset ovat olleet terveyden ja jaksamisen kannalta erittäin merkittäviä myös muutoksen tehneiden lähipiirissä. Heijastusvaikutukset ovat nähtävissä myös päätännän tasolla. Tarvitsemme todellakin raportissa mainittua koulutuksen ja valistuksen segmentointia, eli niiden oikeiden muutosagenttien ja muutosmekanismien löytämistä. Ja tarvitsemme ne resurssit ja toki myös rahat tämän tekemiseen. Meidän ehdotuksemme on simppeli: haastetaan se porukka, joka pystyy vaikuttamaan rahoitukseen pyöräilemään ja kävelemään. Riittää se symppaaminen & peukuttaminen tai puskista kritiikin huutelu. Suomalaisia johdetaan edestä. Kokeileppa itte. Konseptikin löytyy valmiina: BikeBusters – päättäjät pyörille.
Loppujen lopuksi suomessa suurimmalla osalla ihmisistä on kuitenkin vähintäänkin hyvät mahdollisuudet tehdä muutokset arkimatkoihinsa ja palvelutaso on lähtökohtaisesti meillä hyvällä tasolla. Sen vuoksi raportissa esitetty Steven Flemingin kritiikki valistuskampanjoita vastaan on irrallinen kansallisessa kontekstissa. On ihan eri asia kampanjoida kaupungissa, jossa voit jo pyöräillä ja kävellä turvallisesti joka paikkaan, kuin lähes olemattoman pyöräilyinfran jenkkikaupungissa.
Lopuksi
Asiasta riittäisi jutun juurta vaikka kuinka, mutta pieni pala kerrallaan. Joka tapauksessa raportissa on tuotu todella paljon hyvää tietoa esille. Toivottavasti kaupungit heräävät asian tärkeyteen ja vaikuttavuuteen, ja lisäävät henkilöresursseja kävelyn ja pyöräilyn edistämistehtäviin. Emme yksinkertaisesti saa Suomea nousuun, jos pidämme passiivisen elämäntapamme ja siihen kannustavia rakenteita jääräpäisesti yllä. Laastariratkaisujen aika on ohi ja pitää muuttaa rakenteita.
Kuten raportissakin tuotiin ansiokkaasti esille, prioriteettien on muututtava. Porukkaa kun tippuu jo nyt riveistä puutteellisen jaksamisen myötä. Meillä on käsissämme kansallinen kestävyysvaje fyysisen ja henkisen suorituskyvyn näkökulmista. Talouden kestävyysvaje ei myöskään parane ilman arjen pohjien kuntoon laittamista.